torstai 22. lokakuuta 2015

Berlin Wall Race 2015 - mikä meni pieleen

Juoksijalehden juttu keskittyi Berlin Wall Raceen juoksutapahtumana, ja oma suoritukseni oli mukana lähinnä tarinan sivujuonteena. Eikä siinä paljoa kertomista olisi ollutkaan, DNF on DNF. Siitä huolimatta ja juuri sen takia, tässä kootut selitykset:

Viime aikoina olen tyytynyt juoksemaan yhden pitkän kisan vuodessa, ja syyskuun 2014 hyvin sujuneen Spartathlon -juoksun jälkeen 162 kilometrin pituinen hölkkä Berliinin ympäri piti olla ihan vaan piece of cake. Päätin lähteä tavoittelemaan Berliinissä 18 tunnin alitusta, ja varasuunnitelmana oli tyytyä huonompaan aikaan. Jos tulisi ongelmia, hidastaisin vauhtia ja tarvittaessa siirtyisin pelkästään kävelyyn. Hyvä suunnitelma, vai mitä?

Kisan pituus olisi ollut 161,85 km, mutta minä keskeytin 142,4 km kohdalla. Mitättömät 19,5 kilometriä olisi ollut matkaa maaliin ja aikaa 10 tuntia, mutta en vaan jaksanut enää edes kävellä. Säälittävän surkea suoritus, ja myös opettavainen.

Mikä meni pieleen ennen kisaa
Asenne: Yliarvioin oman kuntoni, aliarvioin kuuman sään ja reitin vaativuuden.

Treenit ja keventelyt: Kesän treenit menivät sinänsä hyvin, mutta ajoitin määrämaksimin heinäkuun viimeisen viikon Kreikan matkan kohdalle. Palasin Suomeen 12 vuorokautta ennen starttia, ja keventelyjakso taisi jäädä hiukan liian lyhyeksi.

Mikä meni pieleen kisan aikana
0-30 km: Tiesin että asfaltti on röykkyinen 10-30 km välillä, mutta siitä huolimatta lensin kaksi kertaa turvalleni. Aikaa kompuroinneista selviämisiin ja asfaltti-ihottumien paikkailuun meni kaikkiaan ehkä reilut 10 minuuttia, mutta juoksemista naarmut eivät hidastaneet ollenkaan.

Kokonaisuuden kannalta huonompi homma oli kompuroimisista seurannut adrenaliini-ryöppy. En minä mitään lassevirenmünchenissa -spurtteja kaatumisten jälkeen ottanut, mutta sijoitukseni kokonaiskilpailussa ei huonontunut ollenkaan röykkyisellä osuudella 10 ja 30 kilometrin välillä. Olin muutenkin aloittanut kisan tapani mukaan kohtuullisen reipasta vauhtia, ja sen lisäksi juoksin kiinni kahdesta kaatumisesta ja kahdesta vaurioiden paikkaamisesta aiheutuneet viivästykset. Siinä vaiheessa olisi pitänyt vaan hölkätä kevyesti, mutta minähän perkele juoksin ihan tosissani.

Tällaistakin juoksualustaa on tarjolla ensi elokuussa Berlininissä.

30-70 km: Aikomukseni oli ylläpitää kevyttä 6 min/km keskivauhtia mahdollisimman pitkään, ja tämä tavoiteaikataulu piti noin 50 kilometriin asti. Alkumatkan ryntäily ja 30 asteen helle alkoivat kuitenkin verottaa voimia, ja 70 km kohdalla aikaa oli jo mennyt noin 7 tuntia 20 minuuttia. Juoksusykkeeni poukkoili 140 ja 150 välillä, ja siinä oli ehdottomasti 10-15 pykälää liikaa. Ei juokseminen kovin pahalta tuntunut, mutta jäljellä oleva matka huomioiden rasitus oli liian kova.

70-142 km sokerikrapula: Sacrowin linnan huoltopisteellä 71 kilometrin kohdalla meno alkoi olla raskasta, eikä ruoka/juoma enää tuntunut uppoavan. Tässä vaiheessa tilannetta olisi ehkä voinut vielä pelastaa pidemmällä kävelytauolla, mutta yritin härkäpäisesti edetä 100 kilometriin asti enimmäkseen juosten. Vauhti hidastui entisestään ja kevytkin hölkkä alkoi tuntua raastolta. Syke ei enää noussut päälle 140, ei vaan riittänyt vääntöä.

Tarpeeksi monta tuntia kun kärvistelee nolla-energialla, niin "jatkan kuitenkin vielä seuraavalle huoltopisteelle" mantran toistaminen ei välttämättä enää konkretisoidu fyysiseksi toiminnaksi. Kun vajoaa riittävän syvälle masennuksen kaivonpohjalle, niin (jälkeenpäin ajatellen typerälle ja tarpeettomalle) keskeyttämispäätökselle voi löytyä hyvinkin loogiselta ja pätevältä tuntuvia perusteluja.

Tällaisella "logiikalla" minun keskeytyspäätökseni syntyi Berliinin yössä:
  • Olin kaatunut kaksi kertaa kovalle asfaltille, ja hyvällä tuurilla selvinnyt pelkällä asfaltti-ihottumalla. Järkeilin että kolmannella kerralla menisi todennäköisesti luita poikki, varmaan olisi turvallisinta jättää kisa kesken.
  • Ennen chipin luouvuttamista otin 15 minuutin unet Dammwegin huoltopisteellä kirkkaan tähtitaivaan alla. Nukahdin välittömästi, mutta muutaman minuutin jälkeen unet kääntyivät pahemman laatuiseksi liskojen yöksi. Herätyksen jälkeen jouduin hetken aikaa tosissani selvittelemään missä ollaan, mikä maa -tilannettani, ja koordinaattien hahmottumisen jälkeen unien jatkaminen hotellihuoneessa alkoi tuntua houkuttelevalta idealta. Itse asiassa mikä tahansa muu toiminta paitsi matkan jatkaminen pimeälle kevyen liikenteen väylälle tuntui hyvältä idealta.
  • Sitä paitsi, hotellihuoneen luovutukseen oli aikaa enää noin 10 tuntia, ja paluulentoonkin alle vuorokausi. Näin triviaalien asioiden märehtiminen kesken juoksukilpailun kertoo siitä, että minä vain halusin jättää kisan kesken. Jos ei hyviä syitä löytynyt, niin huonotkin kelpasivat päätöksen tueksi.
Dammwegin huoltopisteen kaveri yritti ovelasti motivoida minua jatkamaan matkaa väittämällä että taksia ei ole saatavilla, ja tarjosi minulle vaihtoehdoksi bussiaikatauluja. Yhdellä vaihdolla olisin kuulema päässyt kohtuullisen lähelle hotelliani parissa tunnissa... Suomalaisella sisulla sain kuitenkin tahtoni läpi ja taksi tilattiin. Not the proudest moment in my life.

Mikä ei mennyt pieleen kisan aikana
Jalkapohjat ja varpaat: Ei ensimmäistäkään rakkulaa tai hiertymää kantapäissä ja päkiöissä. Muutama varpaankynsi toki irtosi syksymmällä, mutta juoksun aikana niistä ei ollut mitään ongelmaa. Kesällä ajoittain oireillut Mortonin neurooma oikeassa jalkaterässä ei vaivannut ollenkaan.

Nilkat, pohkeet, polvet, reidet: Ei mainitsemisen arvoisia ongelmia.

Selkä-perse: Harjoituskaudella pientä mutta jatkuvaa ongelmaa aiheuttaneet selkä-perse -vaivat eivät hidastaneet juoksua. Jossain vaiheessa vasen lonkka tuntui vähän kiristelevän, mutta se oli ohimenevä vaiva.

Kisan jälkeen
Jalat eivät kärsineet kovin pahasti Berliinin kiertämisestä, mutta muuten olo oli kisan jälkeen parin päivän ajan kohtuullisen hutera. Sunnuntai-illan paluulento Suomeen oli stressaava kokemus, kun minulla oli pahemman laatuinen levottomat jalat -syndrooma. Varasin lentokoneesta käytäväpaikan ja pääsin sen ansiosta helposti jalottelemaan käytävälle, mutta eipä se juuri oloa helpottanut. Todennäköisesti puolet kanssamatkustajista päättelivät minun kärsivän lentopelosta, ja toinen puoli diagnosoi minut vieroitusoireista kärsiväksi narkkariksi.

Mikä muuttuu seuraavaan starttiin
Vuoden 2013 Oxroad Ultran ja syksyn 2014 Spartathlonin jäljiltä itseluottamukseni oli korkealla. Berliinin reissu oli hyvä muistutus siitä, että ainakin pieni ripaus nöyryyttä olisi hyvä olla mukana. Vaikka ikä ei olekaan ultrajuoksussa iso asia, niin ikääntymisen vaikutuksia ei pidä aliarvioida. Ihmisen suorituskyky rapistuu vuosi vuodelta, ja nyt 55 vuoden ikäisenä minulla on entistä vähemmän varaa hölmöilyyn kisojen aikana.

Viime vuosina en ole seurannut sykkeitäni kisojen aikana, mutta tähänkin asiaan täytyy tehdä muutos. Jos juoksen harjoituslenkit kotimaassa 120 molemmin puolin olevalla sykkeellä ja hellelenkit Kreikassa hiukan yli 130 sykkeellä, niin todennäköisesti minun ei pitäisi juosta Berliinin ultrakisassa 150 mittarissa. Vuonna 2008 päälle 150 lukemissa liikkuneet sykkeet eivät olleet ongelma, mutta vuonna 2015 tilanne on toinen. Vanhuus ei tule yksin.

Niemand hat die Absicht, 100 Meilen zu laufen!
Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1961 Itä-Saksan valtionpäämies Walter Ulbricht rauhoitteli korkealla käyneitä kylmän sodan laineita toteamalla kansainväliselle toimittajajoukolle "Niemand hat die Absicht, eine Mauer zu errichten!" eli "Ei tässä sentään mitään muuria olla rakentamassa". Elokuun 13. päivänä vuonna 1961 Länsi-Berliinin ja Itä-Saksan väliset raja-asemat suljettiin, ja Itä-Saksa aloitti piikkilanka-aidan rakentamisen Länsi-Berliinin ympärille. Vuosien saatossa kevyt aita vahvistettiin muuriksi.



Berlin Wall Racen epävirallinen slogan on "Niemand hat die Absicht, 100 Meilen zu laufen!” eli "Ei tässä sentään mitään 100 mailia olla juoksemassa". Kyseessä on kaikille berliiniläisille itsestään selvä vitsikäs viittaus Berliinin muurin historiaan, mutta minä huumorintajuton tosikko otin tämän herjan tosissani ja juoksin vain 88 mailia. Berliinin muurin ja saksalaisen huumorin historiaa opiskeltuani osaan nyt kuitenkin ottaa vitsin vitsinä, ja tavoitteeni on juhlistaa Berliinin muurin rakentamisen aloittamisen 55-vuotisjuhlapäivää 13.8.2016 teemalla "Ich habe eine Absicht, 100 Meilen zu laufen!"

maanantai 28. syyskuuta 2015

Berlin Wall Race 2015 - Korvamatosoundtrack

Berliinin reissu oli opettavainen. Erinäisten hölmöilyjen seurauksena Berlin Wall Race jäi minulta kesken 19,5 kilometriä ennen maalia ja lopputulokseksi kirjattiin DNF. Lisää tarinaa ja analyysia juoksusta tulee lokakuun lopulla, mutta tässä vähän tunnelmia matkan varrelta. 

En käytä musiikkisoittimia point-to-point -ultrakisoissa, mutta vanhan rockholistin päässä pyörivää korvamatojukeboxia ei voi niin vaan vaientaa, varsinkaan kun kisa juostiin erityisen inspiroivalla reitillä. Tässä listaa biiseistä joita kuuntelin päissäni Berliinissä.

Kisan starttia odotellessa Frierich-Ludwig-Jahn-Sportparkin äänentoistojärjestelmässä kaikui enimmäkseen saksankielinen kannustuspuhe, joka meni tietysti ohi korvien. Hiukan ennen starttia päräytettiin kuitenkin soimaan Iron Maidenin Run To The Hills, ja hyvä niin. Huonompiakin korvamatoja olisi pitkälle juoksulenkille voitu tarjota.

   


5 km: Punaisia liikennevaloja täytyy Berlin Wall Racessa totella diskauksen uhalla, näin meille kerrottiin perjantai-illan info-tilaisuudessa. Punaisia päin en tunnusta juosseeni kertaakaan, mutta vanhalla vihreällä saatoin pari kertaa spurtata jalankulkuvaloista. Tällainen rötös on mielestäni lievä, mutta rikollista toimintaa joka tapauksessa.

 


10 km: Juoksureitin varrella näkyneet ristit ja muut muistomerkit veivät ajatukset kylmän sodan tunnelmiin.

   


25 km: Marienetta Jirkowskyn muistomerkillä oli harras tunnelma. Berliinin muuria ei enää ole, mutta vapaa liikkuminen maasta toiseen on edelleen ylellisyys, josta pääsee nauttimaan jos sattuu syntymään oikeaan maahan.



Rock-kredibiliteettini rapautumisen uhallakin paljastan, että Jirkowskyn muistomerkillä korvissani soi myös Länsi-Saksan vuoden 1982 euroviisu. Tällaisen asian tunnustaminen ei ole minulle helppoa, mutta vetoan kotioloihini. Vaimo tykkää euroviisuista ja tytär harrastaa  euroviisuja, joten Esakaan ei voi välttyä euroviisuilta.




28 km: Kompuroin kisan alkuvaiheessa kahteen kertaan, ensimmäisen kerran noin 14 kilometrin kohdalla ja 28 kilometrin kohdalla vielä uudestaan. Itäsaksalainen asfaltti on kovaa ja karkeaa, ja havaintojeni mukaan sen intohimoinen halaileminen aiheuttaa asfaltti-ihottumaa. Fiksumpi olisi ottanut opikseen ensimmäisestä dyykkauksesta, mutta minä en.




36 km: Bombardierin junanvaunutehtaan ratapihalla oli pitkät letkat toimitustaan odottavia matkustajavaunuja.




47 km: Eiskellerin alueella asui 1960-luvulla pikkupoika, joka väitti joutuneensa koulumatkallaan Itä-Saksan rajavartijoiden pysäyttämäksi. Todellisuudessa poika oli lintsannut koulusta ihan muuten vaan. Jatkossa koulumatkat sujuivat kuitenkin säntillisesti, kun hätävalheen seurauksena poikamme sai jokapäiväisen koulumatkansa turvaksi brittiarmeijan panssariauton.




77 km: Ei maistunut enää ruoka eikä juoma. Omat eväät ja huoltopisteiden tarjoomat olivat kaikki yäääk kamaa. Yritin vakuutella huoltopisteiden ihmisille että ihan hyvää ultraevästä heillä oli tarjolla, mutta pahoin pelkään että minut luokiteltiin asennevammaiseksi nirppanokaksi jolle ei vaan mikään kelpaa.    

 


83 km: Brewery Meirein huoltopisteellä olisi ollut tarjolla laadukasta olutta, mutta eipä maistunut minulle.  Kuten ei mikään muukaan. Tässä vaiheessa oli kuitenkin kisan puoliväli jäänyt taakse, ja se piristi tunnelmaa hetkiseksi.

 


85 km: Glienicke Bridge on silta, jonka ainoa käyttö kylmän sodan vuosina oli toimiminen Idän ja Lännen vakoojien vaihtopaikkana. Glienicken silta on ollut viimeiset 25 vuotta normaalissa siviilikäytössä, mutta Eestin ja Venäjän välisellä rajalla nähtiin vanhoja perinteitä kunnioittava vakoojien vaihto viime lauantaina.




91 km: Jos et ole ennen juossut (tai kävellyt...) 6 kilometrin pituista viivasuoraa metsätietä, niin Berlin Wall Racesta löytyvä Königsweg on sellainen.




97 km: Saksassa on paljon koiria, ja suurin osa niistä kulkee omistajiensa mukana vapaana. Hiukan ennen 100 km täyttymistä seuranani käveli hetken matkaa iso Schäfer. Tämä oli ainoa kohtaamistani kymmenistä vapaana olleista koirista, joka tuntui edes lievästi noteeraavaan olemassaoloni. Ilmeisesti saksalaiset koirat koirakoulutetaan jo pentuina siihen että Ordnung muss Sein, eikä kävellen/juosten/pyöräillen liikkuvien ihmisten asioihin ole lupa puuttua.

  


125,9 km: Energiat olivat olleet nollassa jo pitkään, ja apaattisen kävelyn sekaan ripotellut lyhyet juoksupätkätkin jäivät pois. Teltowin huoltopisteellä 125,9 km kohdalla lepäilin noin 20 minuuttia, ja yritin saada jotain energiaa kurkusta alas. Korvien välin jukeboxista oli jo virta loppunut, mutta huoltopisteen stereoista pauhasi nostalginen mutta tasokas 1970-luvun musiikki.



Kisani päättyi 142,4 km kohdalle Dammwegenin huoltopisteelle.


Palkintojenjakotilaisuus oli sunnuntaina kello 14. Kaikki maaliin asti juosseet palkittiin, ja seremonia eteni tulosluettelon mukaan käännetyssä järjestyksessä. Koko seremonian ajan taustalla soi vaimeasti teemaan sopivasti Another Brick In The Wall. 



Vaikka tämän Saksanmatkan lopputulos oli minun osaltani sepporätymäinen, en ole julistamassa Saksaa boikottiin. Ensi vuoden suunnitelmani ovat vasta hahmottumassa, mutta elokuun teema voisi löytyä Van Halenin tuotannosta:

maanantai 10. elokuuta 2015

Hei vaan, Berliini

The Berlin Wall Race eli Der Mauerweglauf lähestyy. Ensi lauantaiaamuna klo 6 lähdemme juoksemaan Friedrich-Ludwig-Jahn-Sports Parkin urheilukentältä, ja palaamme samaan paikkaan 161,9 kilometrin lenkin kierrettyämme. 

Treenit
Kesän treenit eivät menneet täysin suunnitelmien mukaan, mutta onneksi ongelmat ovat olleet pieniä. Pari ylimääräistä kevennysjaksoa jouduin pitämään kesä-heinäkuun aikana, mutta yli 100 kilometrin treeniviikkoja kertyi kuitenkin niin paljon että olo on luottavainen.

Määrämaksimi oli suunnitelman mukaisesti heinäkuun viimeisellä viikolla. Hölkyttelin Kreikassa viikon aikana 146 kilometriä ja korkeuseroakin kertyi 1700 metriä. Ihan mukavasti juoksu kulki 30-35 asteen hellekeleissä. Tämän kuurin jälkeen jalat olivat aika tukkoiset, mutta toivottavasti kisaa edeltävälle vajaan kahden viikon pätkälle suunnittelemani vipinää kinttuihin -vaihe toimii. Tässä alkuvuoden kilometrit:


Verrattuna vuoden 2013 Oxroad Ultraan tai 2014 Spartathloniin valmistautumiseen jätin nyt määrämaksimin viikkoa myöhemmäksi, ja keventelyjakso on vastaavasti lyhyempi. "Viimeinen" treeniviikko sisälsi 4 x 10 km lenkit, ja kisaviikollakin ajattelin juosta vielä yhden vauhdikkaamman lenkin. Nyt starttiin on aikaa vajaat viisi vuorokautta, ja Kreikan viikon jälkeinen tukkoisuus alkaa helpottaa. Juoksu ei kuitenkaan ole vielä niin kevyen irtonaista kuin mitä se on parhaimmillaan ollut kevään ja kesän aikana, mutta eiköhän olo kohene lauantaiaamuun mennessä.

Kisasuunnitelma
Ensisijainen tavoite on ehtiä maaliin lauantain puolella, eli alle 18 tunnin ajassa. Kaksi vuotta sitten juoksin Oxroad Ultran aikaan 17:23:53, ja siihen verrattuna kuntoni on nyt parempi. Toisaalta Härkätiellä saimme juosta viileässä kesäyössä ilman häiriötekijöitä, kun taas Berliinin sääennusteet lupaavat yli 30 asteen hellettä (EDIT: ennusteet muuttuvat jatkuvasti, kaksi tuntia blogauksen postaamisen jälkeen Foreca oli pudottanut iltapäivän lämpötilaennusteensa 25 asteeseen, mutta ilmankosteutta riittää...) ja reittikin on liikennevaloineen ja monine mutkineen hankalampi.

Omaksi kisaevääksi varaan mukaan hunajaa sekä kuivattuja hedelmiä. Olen kesän aikana hakenut Järvenpää Punnitse & Säästä -liikkeestä monenmoisia herkkuja, ja testauksien perusteella mangot ja ananakset tuntuvat uppoavan parhaiten. Tärkein energian lähde kisan aikana tulee kuitenkin olemaan järjestäjien tarjoilu huoltopisteillä, koska omia drop bageja voi jättää vain 34, 71 ja 103 kilometrin kohdalle.

Muuta viisastelua
Kirjoituksen otsikko "Hei vaan, Berliini" on lainattu Agit Propin Kisällit -lauluyhtyeen vuonna 1975 julkaisemasta biisistä, jossa muistellaan Itä-Berliinissä vuonna 1973 järjestettyä Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalia. Laulussa kuvaillaan kuinka neuvostojunalla matkustettiin festivaalikaupunkiin puolustamaan rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta. Tätä vekkulia biisiä ei valitettavasti voi upottaa blogiin, mutta sen voi kuunnella Youtubessa.

Tämän vuoden Mauerweglauf on omistettu Marienetta Jirkowskyn (1962-80) muistolle. Jirkowsky yritti siirtyä omatoimisesti (eli "loikata") Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin puolelle marraskuun 22. päivänä vuonna 1980, mutta hän sai muurille kiivetessään 27 luotia selkäänsä. Onneksi tällaisia tulkintoja "rauhasta, yhteistyöstä ja solidaarisuudesta" ei Berliinissä enää harrasteta, joten muurin maisemissa juokseminen on turvallisempaa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Operaatio Checkpoint Charlie

Operaatio Checkpoint Charlie etenee suunnitelman mukaisesti. Lennot ja hotelli on varattu, ja nimi löytyy starttilistalta. Reissuun on lähdössä myös kaksi muuta suomalaista ultrajuoksijaa. Kotimaisissa 100 km juoksuissa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Satu Husu-Karppinen on ilmoittautunut kisaan, ja pojat 55-v. sarjassa on mukana myös viime syksynä Spartathlonin juossut Jamo Ohtonen.

Valmistautumiseni Berliinin Mauerweglaufiin on edennyt asiallisesti. Maalis-huhtikuun ongelmat ovat historiaa, ja nyt on varsinaisesta 12 viikon treeniputkesta jo puolet juostuna. Alkuvuoden viikottaiset treenikilometrit (ja tulevien 6 viikon suunnitelma) näyttävät tältä:



Vuoden vaihteessa aloitin treenin kolmen kuukauden juoksemattomuuden jälkeen, ja määrät olivat aluksi hyvin varovaisia. Tavoitteenani oli päästä 12 viikon aikana sellaiseen kuntoon, jossa 50-70 kilometrin viikkosaldot onnistuvat vaivattomasti. Tämän päälle oli tarkoitus nostaa seuraavien 8 viikon aikana määriä niin paljon, että olisin päässyt aloittamaan "virallisen" 12 viikon nousjohteisen kisatreenin 100 km viikolla.

Kuten graafisesta esityksestä näkyy, pystyin noudattamaan käsikirjoitusta maaliskuun puoliväliin asti. Sitten iski flunssa, selkä-perse -vaiva, yleinen kulkemattomuus, nilkkavaiva... Kalenterissani oli 18.5. merkintä "Berliiniin 12+1 vko" eli siinä kohdassa piti aloittaa varsinainen kisatreeni kohti Berliiniä. Parin kuukauden ajan riesana olleet vaivat helpottivatkin juuri sopivasti, ja viime viikot olen päässyt juoksemaan ilman merkittäviä ongelmia. Selkä-perse -osastolla on toki ollut jatkuvasti pientä kiristelyä, mutta yhtään lenkkiä ei ole sen takia jäänyt väliin. Mortonin neurooma on myös aiheuttanut pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittäneen pohjallisia tuunaamalla.

Tulevat viikot on tarkoitus juosta nousujohteisesti yli 100 km viikkosaldoja, ja kisaa edeltävät keventelyt ajattelin jättää aiempaa vähäisemmiksi. Määrämaksimiksi olen suunnitellut noin 160 km viikkoa heinäkuun lopulle, ja sen päälle noin 100 km keventelyviikko. Kisaviikolla olen yleensä vain lepäillyt, mutta tällä kertaa ajattelin viimeistellä kisakunnon juoksemalla silloin pari lyhyttä mutta vauhdikasta lenkkiä.

Ensisijainen tavoitteeni Berliinissä on ehtiä maaliin alle 18 tunnin loppuajalla, ja varmistaa suora pääsy ensi vuoden Spartathloniin. Kisataktiikka tulee olemaan samanlainen kuin kaksi vuotta sitten Oxroad Ultrassa. Alkumatka rennon reipasta vauhtia turhia jarruttelematta (tosin liikennenvaloja täytyy totella!), ja yritän pysyä 10 km/h keskivauhdissa mahdollisimman pitkään. Loppumatkasta vauhtini hiljenee joka tapauksessa.

Tässä video viime vuoden kisasta, jonka voitti Mark Perkins erittäin kovalla ajalla 13:06:52. Alkumatkasta kärjessä vipelsi japanilainen alle 7 tunnin 100 km juoksija Tsutomu Nagata, jonka kamikaze-vauhdinjako ei onnistunut ihan täydellisesti.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappu-päivitys

Juoksuvuosi 2015 on lähtenyt käyntiin perinteisissä merkeissä. Loka-joulukuun lepäilyn jälkeen aloitin treenit ultra-varovaisesti, ja tammi-helmikuu menikin suunnitelman mukaan. Maalis-huhtikuussa on ollut pieniä ongelmia, mutta onneksi totaalista juoksutaukoa ei ole tarvinnut pitää. Tammi-huhtikuulle on kertynyt juoksua yhteensä 837 kilometriä, kun vuonna 2013 vappuun mennessä oli kasassa 853 km ja viime keväänä vaatimattomat 569 km.

Jos vuoden alussa tekemäni suunnitelma olisi pitänyt kutinsa, olisi tässä vaiheessa vuotta juostuna jo reilusti yli 1000 kilometriä, mutta aika harvoin Excel-suunnitelmat siirtyvät sellaisinaan maantielle. Pieniä ongelmia on siis ollut, tässä kootut selitykset:

Selkä: Syksyllä ongelmia aiheuttanut alaselkä muistuttelee olemassaolostaan säännöllisen epäsäännöllisesti, ja venyttelyn laiminlyönti jumiuttaa myös piriformiksen ja kiristää takareidet. En ole joutunut jättämään yhtään lenkkiä väliin tämän vaivan takia, mutta pidempien tai vauhdikkaampien lenkkien jälkeen tuntemukset saattavat olla sellaiset että ohjelmaa on ollut syytä keventää välittömästi. Tilanne on siinä mielessä hankala, että en ole löytänyt selän kuntouttamiseen mitään yleispätevää patenttilääkettä. Venyttely ja vatsalihasten aktivointi auttavat asiassa, mutta kahvakuulaílun kanssa pitää olla tosi tarkkana. Kaikki "harrastelijoiden puuhastelua" totisempi lihaskuntotreeni tuntuu olevan minun selälleni liikaa, ja toisaalta säännöllisen kuntoutuksen laiminlyönti johtaa myös ongelmiin.

Allergiat: Allergiaoireet ovat pysyneet hyvin kurissa. Nokka kyllä vuotaa ulkona liikkuessa, mutta sehän ei ole ongelma kun on snot rocket -tekniikka hallussa. Minun koivu-leppä-haapa -allergiani ovat kuitenkin usein yltyneet pahimmilleen toukokuussa, joten suotuisista siitepölyennusteista huolimatta tarkkana pitää olla. Ajoittasten selkävaivojen kannalta olisi hyvä juosta välillä asfaltin sijasta poluilla, mutta metsässä rymyäminen nostaa helposti allergia-oireita pintaan. On tämä tarkkaa touhua.

Flunssa: Maaliskuun puolivälin jälkeen jouduin jättämään muutaman lenkin väliin kevyen flunssan takia, vaan enpä ota tästä suurempaa murhetta. Olin onnistunut koko talven ajan välttämään lukuisat perheessä jyllänneet flunssat, ja jossain vaiheessa flunssakautta tulee väistämättä vastaan väistämätön virus .

Nilkkavaiva: Jotkut aloittelijat ovat kuulema juosseet lenkkejä liian tiukalle solmittujen lenkkarinnauhojen kiristäessä jalkapöytää. Minä en ollut tätä aiemmin kokeillut, mutta nyt olen. Nilkan etu/yläosa kipeytyi, ja kantapään juureen tuli vähän plantaari-faskiittia muistuttava vaiva. Tämän seurauksena jouduin jättämään pari lenkkiä kesken ensimmäisen kilometrin jälkeen, ja pieniä tuntemuksia on nilkassa vieläkin. Juoksemista tämä ei kuitenkaan enää häiritse, riittää kun laitan pari leveää teippiä ristiin jalkaterän sisäsyrjälle, ja vältän kengännauhojen kireyden kanssa hölmöilyä.

Krampit: Juostessa minulla ei ole ollut koskaan kramppeja, mutta pari viikkoa sitten jouduin muutamana yönä nousemaan ylös koipia oikomaan kun semitendinosus kiristeli ikävästi. Pahimmillaan tämä turmeli yöunista niin ison osan, että juokusohjelmaakin piti keventää.

Berliinin 100 mailin juoksu elokuun puolivälissä on edelleen harkinnassa, mutta venytän päätöksentekoa alkukesään asti. Ilmoittautumisaikaa Berliiniin on kesäkuun puoliväliin tai starttilistan täyttymiseen asti. Mukaan mahtuu 350 juoksijaa, ja tällä hetkellä listalla näyttää olevan 280 nimeä.

Tulevien vuosien juoksuja en ole Spartathloneja lukuun ottamatta aktiivisesti suunnitellut, mutta täytyy tunnustaa että viime aikoina on Milano-San Remo -juoksu pyörinyt mielessä. Matkaa olisi 285 kilometriä, aikaa 48 tuntia ja viimeiset 126 kilometriä juostaisiin/käveltäisiin/raahustettaisiin Välimeren rannan maisemia ihaillen kohti San Remoa. Tämän vuoden kisan startti oli vapunpäivänä klo 12, eli kisa on tätä kirjoitettaessa käynnissä.

Tossujen ulkoiluttamisen lisäksi olen harrastanut juoksuasioita myös debuggaamalla erään ultrajuoksukisojen vauhdinjakoja analysoivan urheilulääketieteellisen tutkimuksen. Tutkimuksessa käytetty numero-data oli minun mielestäni pielessä (Bielin 100 km juoksut väliajat heittivät pahasti, koska check pointin sijainnin siirtämistä vuonna 2004 ei oltu huomioitu), ja laitoin asiasta viestin tutkimusryhmän vetäjälle. Tämä sveitsiläinen kaveri ilmoitti tsekkaavansa asian, ja sen jälkeen ei ole mitään siitä suunnasta kuulunutkaan. Englanninkielinen kommenttini on täällä
 

website traffic statistics
Find a Date